Kaikki alkoi raidasta
Minulla oli treenitrikoot, joissa paksu, suora raita kulki pakaroiden poikki. Eräänä päivänä seisoin peilin edessä, tartuin raitaan ja vedin sitä sisäänpäin kohti keskikohtaa.
Yhtäkkiä koko muoto muuttui.
Muistan sanoneeni sen ääneen: Miksi he eivät tee näin? Ja miksi linja ei ole ylempänä jalassa?
Se oli niin yksinkertainen asia. Mutta kun olin kerran nähnyt sen, en voinut päästää siitä irti.
Siihen aikaan suuri osa treenimuodista näytti samalta. Isoja logoja, voimakkaita värejä ja yksityiskohtia, joiden paikkaa ei tuntunut juuri mietityn sen kannalta, mitä ne todella tekivät keholle. Toimivuus oli kunnossa. Mutta kaipasin muotoa.
Halusin luoda treenivaatteita, joiden linjoissa, mittasuhteissa ja istuvuudessa olisi sama ajatus kuin räätälöidyssä vaatteessa, mutta materiaaleista, joissa voi liikkua, hikoilla ja treenata.
Siitä alkoi Wallderinska.
Kaksi erilaista vahvuutta
En aloittanut yksin.
Tapasin mieheni Johnin vuonna 2012, ja hän on Wallderinskan toinen perustaja. Hän oli kehittänyt yrityksiä jo vuodesta 2005, ja hänellä oli sitä yrittäjäkokemusta, joka minulta itseltäni puuttui.
Hän osaa liiketoiminnan. Minä osaan vaatteet.
Kun minä näin, miten linja voi muuttaa kehon, hän näki, miten ideasta voi tulla yritys.
Tuo yhdistelmä osoittautui tärkeämmäksi kuin silloin varmaan ymmärsimme.
Asiakkaat antoivat meille nimen
Wallderin on sukunimeni, ja alussa merkin nimi oli Wallderin Clothing.
Mutta asiakkaamme alkoivat kutsua meitä joksikin muuksi.
Wallderinska.
Se jäi elämään. Lopulta se tuntui luontevammalta kuin itse valitsemamme nimi, joten kuuntelimme heitä.
Merkkimme W tulee nimestäni. Vuosien mittaan se on alkanut merkitä paljon enemmän. Ihmisiä, jotka ovat olleet rinnallani, kaikkia niitä työvuosia, jotka ovat merkin takana, ja ehkä ennen kaikkea tahtoa jatkaa silloin, kun helpompi tie olisi ollut luovuttaa.
Kulta, linjat ja muoto
Mustasta ja kullasta tuli varhain tunnusmerkkimme.
Kullanvärinen vetoketju. Yksityiskohta vyötärönauhassa. Linja, joka seuraa kehoa sen sijaan, että katkaisisi sen.
Minulle yksityiskohta ei ole koskaan pelkkä koriste. Sen täytyy tehdä jotain vaatteelle.
Raidasta, joka aikoinaan oli väärässä kohdassa, tuli ajan myötä osa omaa muotokieltämme tereiden ansiosta: tere on kaksinkerroin taitettu kangasraita, joka muotoillaan tasaiseksi, lähes putkimaiseksi linjaksi vaatetta pitkin.
Se kuulostaa ehkä yksinkertaiselta. Sitä se ei ole.
Sen saaminen täysin tasaiseksi myötäilevään, joustavaan materiaaliin osoittautui niin vaikeaksi, että kävimme läpi kolmetoista tehdasta Euroopassa ja Aasiassa ennen kuin löysimme valmistajan, joka pystyi tekemään sen juuri niin kuin halusin. Paljon koemateriaalia päätyi matkan varrella roskakoriin.
On helpompiakin tapoja tehdä se.
Mutta siitä ei tulisi samaa vaatetta.
Tuo lause on kulkenut Wallderinskan mukana pitkään. Minulle se tiivistää paljon siitä, miksi muoto on aina ollut tärkeä. Vaatteiden ei pidä saada naista tuntemaan, että hänen kehossaan olisi jotain muutettavaa. Niiden pitää auttaa häntä tuntemaan itsensä vahvaksi siinä kehossa, joka hänellä jo on.
Luotu kestämään
En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut luomaan jotain vain siksi, että se on juuri nyt ajankohtaista.
Haluan, että vaate tuntuu oikealta silloinkin, kun otat sen esiin viiden vuoden päästä.
Siksi emme työskentele perinteisen muotikierron mukaan, jossa kaikki on korvattava uudella sesongilla. Jotkin mallit pysyvät pitkään. Toiset katoavat eivätkä ehkä koskaan palaa. Jotkut palaavat useiden vuosien kuluttua.
Minulle tärkeää ei ole se, kuinka usein julkaisemme jotain uutta.
Tärkeää on, että se, mitä julkaisemme, ansaitsee olla olemassa.
Laadun pitää näkyä monen pesun jälkeen. Istuvuuden pitää säilyä monen treenin jälkeen. Ja kun puet vaatteen päällesi, ymmärrät yhä, miksi jokainen linja on juuri siinä, missä se on.
Yhä lähellä
Jokaisen vaatteen takana on ihmisiä, jotka ompelevat, testaavat ja työstävät yksityiskohtia.
Ja Wallderinskan takana olen yhä minä.
Olen vuosien varrella pakannut tilauksia, seissyt varastossa, vastannut asiakkaiden sähköposteihin, työskennellyt tuotannon parissa, rakentanut osia verkkosivuistamme ja oppinut asioita, joita en edes tiennyt tarvitsevani, kun aloitimme.
Jos mietit kokoa, materiaalia tai joskus toimitusta, voi yhä olla, että vastaan itse. Joskus myös puhelimessa.
Tästä läheisyydestä en halua koskaan luopua.
Minulle se on yhtä lailla Wallderinskaa kuin kulta ja istuvuus.
Omilla ehdoillani
Wallderinska on kasvanut orgaanisesti vuodesta 2013.
Ei nopeasti nopeuden vuoksi, vaan askel askeleelta.
Kun aloitin, tiesin hyvin vähän kaikesta, mitä merkin luominen vaatii. Nykyään tiedän paljon enemmän, ei vähiten siksi, että olen ehtinyt tehdä monet virheet itse.
Olen päättänyt viedä Wallderinskaa eteenpäin omalla tavallani. Joskus se on ollut hitaampi tie, mutta se on myös antanut minulle vapauden sanoa ei, kun jokin ei tunnu oikealta.
Sen haluan säilyttää.
Yhä pieni. Yhä ruotsalainen.
Nykyään Wallderinskaa käyttävät naiset Ruotsissa, eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvalloissa.
Mutta pohjimmiltaan olemme yhä pieni ruotsalainen merkki Tukholmasta.
Ja työskentelen yhä samalla yksityiskohtien tarkkuudella kuin vuonna 2012, kun seisoin peilin edessä ja siirsin sitä raitaa sormillani muutaman sentin.
Siinä on oikeastaan kaikki.
Nähdä jotain melkein oikeaa, eikä malttaa olla tekemättä siitä parempaa.